Miten onkaan niin haasteellista ylettää siihen niskaan josta piti ottaa kiinni. OHSS on niin valloittavan mukava paikka, että se vetää puoleensa hyvinkin voimakkaasti... varsinkin domingon jysähtäessä päälle entisellä voimallaan. Mutta mikäpä ollessa, kun pari pikku apuria osallistuu OHSS:äilyyn. Ei tule tylsää.
Kaverit osallistuvat kaikkeen.... eilinen iltajumppa osoittautui oikein viihteelliseksi tapahtumaksi. Kumpikin karvapallo asettui sohvalle riviin ja katseli liikkuvaa jalkaa kuin parastakin pingismatsia. Pikku rääpäle tylsistyi vartin kuluttua, mutta isompi kattinen jaksoi seurata koko jännitysnäytelmäpuolituntisen loppuun saakka yhtä kiinnostuneen oloisena. Tällä kertaa kumpikin kaveri jaksoi pysytellä katsomossa loppuun asti. Toissapäiväinen puolentunnin vatsalihasrutistustreeni innoitti pikkutirppanan osallistumaan. Hän oli ilmeisesti ymmärtänyt treenin väärin ja tarjoutui jeesaamaan tasapainonhorjutusliikkeissä kontallaan olevaa jumppaajaa ja asettui lattiasta irtiolevan jalan alle tueksi, jotta keskivartalo ei joutuisi niin kovaan treeniin. Kattinen vaihtoi aina sen jalkaterän alle itsensä kumpi sattui olemaan irti alustasta. Personal trainer on ymmärtänyt roolinsa hieman väärin auttaessaan uupunutta jumppailijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti