Pikku tarmonpuuskalla OHSS:n syövereistä irtaannuttiin 40 minuutin juoksutaipaleelle. Se kannatti vaikka paluu OHSS:n lumoihin tapahtui lähestulkoon heti. Mutta jollain tapaa domingo ja OHSS kuuluvat yhteen ja niitä ei voi niin vain erottaa. Se tuntuisi jopa hieman syntiseltä. Nti Lantukainen on hieman samoilla linjoilla... varsinkin näinä päivinä kun häntä ei voi vapauttaa ulkotiloihin kytiksellä olevan naapurin herrasmiehen vuoksi. Noh ollaanpa sitten yhdessä neljän seinän sisällä, kunnes työpäivä meidät erottaa.
Hieman epäilyttää huominen aamu... Hemmetin kellot, jotka kääntyivät (osa niistä ilman kääntämistä). Työllä ja tuskalla kun on saanut sisäisen kellon käännettyä herättämään klo 6.45 joka aamu, niin huomenna se todennäköisesti herättää 7.45. Jaips. Kiirettä pitää. Kaasu pohjassa konttorille, jotta ehtii tärkeään aamukahvihetkeen. Muuten teepussinarun päässä oleva huomisen mietelause päätyy pian viikonlopun aikana tyhjennetyn roskiksen syövereihin. Ja mikä pahinta (vaikka roskis tyhjenee seuraavan kerran loppuviikosta), joku onneton saattaa heittää perään moccamasterin kahvinpurut, jolloin mietelause on menetetty... ja ehkä myös tulevan viikon ensimmäinen päivä. Olisinko siis raahannut itseni suotta liikkeelle? Huh. Uusi viikko ja uudet haasteet. Kyllä voi yhdestä kesäaikaan siirtymisestä aiheutua tilanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti