Herra Kissalainen kävi joulunpyhinä tutkailemassa, josko hän pystyisi jo viettämään aikaansa kattimatilaisten kanssa talviuniympäristössä ilman sotatilaa, koska Villan joulu meni niin lupaavasti. Leivinuunin päällä lymysi joku. Vain silmät vilahtivat.
Ne silmät, jotka tuijottivat yläilmoista saattoivat näyttää jopa hieman pelottavilta... Jaips!
Tarkemmin katsottuna kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään pahis.
Alhaalla oleva sankarikissa oli vain jotenkin niin pienen näköinen, että leivinuunin valtias saattoi uskaltaa hieman isotella.
Lopputulos tässä episodissa oli kattien jaottelu eri huoneisiin yöpuulle, koska edellä mainittu tilanne olisi jatkunut maailman ääriin saakka. Jumitusta jumituksen jälkeen.
Puolentoista kuukauden talviunen jälkeen saavutettiin seuraava etappi:
(Olikohan purinalantukainen saanut jotakin vaikutteita makuualustanaan käyttämästään kirjallisuudesta. Saattoipa mennä vain hetki siihen kun muuan naapuri kävi jo niin kuuluisaksi tulleella vierailullaan.)
SAALISTARINA
Napit vastakkain
Kumpikohan voittaa?
NAMIIIIIII!
Suuri ja mahtava peto halusi ehdottomasti suorittaa juhlalounaan sisällä.
(tästä tarinasta seurasi vuorokauden mittainen pusukarenssi)
YÄÄÄK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti