Jos viimeviikolla luultiin, että lunta on liikaa... niin ei sitä ollut vielä ollenkaan. Sen jälkeen pari aamua on mennyt ihmetellessä miksei pitkävartisen talvikengän varsi riitä kun astelee ulos. Kyse ei ole suinkaan siitä, että lumenkolaaja olisi laiskotellut. Lumenkolaaja on ollut erityisen ahkera mutta lumi aikoo nitistää meidät. Sankarikissojakin saattaa hieman sylettää kun edes pää ei näy kasojen takaa.
Lapioshow vauhdittui entisestään kun talosta alkoi kuulua pauke. Pam pam.... pam pam. Naapurin kanssa päädyttiin samaan lopputulokseen... vesi loppui. Pelonsekaisin tuntemuksin juoksenneltiin kera lapioiden päättymättömän lumikasan luo. Parikymmentä metriä pituutta, metri korkeutta. Lunta, lunta, lunta. Otsalampun mahtavassa valokeilassa ruhtinaallinen valtaväylä kaivolle aukeni. Kansi auki... ja mitä pirua? Vettä niin pirusti. Muutama ihmettelevä ilme ja takaisin paukkeeseen. Yhden yön mietinnän jälkeen ongelma alkoi avautua. Liian vähän painetta säiliössä. Kompura tupaan ja painetta säiliöön. Kissa pikkulainen sai hyvät revitykset kun kompura turahti käyntiin. Leivinuunin päältä oli turvallista katsella tuota punaista paholaista joka kuitenkin pahuudestaan huolimatta korjasi kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti